Soitin juuri Ålandstrafikeniin ja varasin minulle ja tyttärelle autopaikat saaristolautoille. Täältä tullaan äiti-Suomi! Voi mikä kurakeli mahanpohjassa, muurahaisia housuissa, perhosia kurkussa asti. Jännittää, kun ei saa ajaa turvaan ison laivan vatsaan, vaan matka koostuu pikkuisista pätkistä, odottelusta kahvilassa, jonottamisesta kuumalla autokaistalla hikisen lapsen kanssa. Ajatukset on säädettävä uudelle taajuudelle. On ihanaa päästä mantereelle, sinne kauan kaivattuun Helsinkiin. Mikä maailma meille avautui, kun hankimme auton ikkunaan punaisen saaristoasukkitarran. Lautta maksaa pyöreän nollan. Niitä menee muutama vuoro päivässä. Pääsen milloin vain mukaan laineille, maailma avautuu minulle ihan eri tavalla kuin ruotsinlaivojen kesähintojen kynimänä, eikä mukaan edes tarvitse hypätä keskiyöllä tai aamuyöllä, keskelle hummaavaa risteilyväkeä. Ps. Kuvissa ei ole pitkänmatkan lautta vaan meidän kotoisa lossi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti