Getassa on paikka jonka nimi on Nääs. Se lausutaan "nees" ja kun minä näin sen ensimmäisen kerran, miehellä oli hauskaa kun iloisesti huusin, että kato, nääs! Tällä minun omalla ahvenanmaalaisellani ei ollut sen vertaa tietotaitoa, että olisi tiennyt, että meidän tamperelaisten sanotaan hokevan jatkuvasti "nääs nääs". No, enhän minäkään tiennyt että täällä hoetaan "hörde-du du" oikein leveällä ladonnalla. Kun joskus Helsingissä kuuntelen ruotsia, se kuulostaa vähän siltä, kuin suomenkielinen puhuisi ruotsia - oikein kovalta kalskahtavasti ja kulmikkaasti, harvoin mitään pehmeää suhistellen. Ruotsinruotsia tukholmankieltä lukuunottamatta minun on vaikea ymmärtää, varsinkaan eteläistä murretta joka kuulostaa jo ihan tanskalta. Tämä ahvenanmaankieli on siltä väliltä: pehmoista ja leveää maalaisruotsia, mutta ei liian epäselvästi puhuttua. Tosin pari kesää kesti ennenkuin yhtäkkiä heräsin siihen, että ymmärrän mitä paikalliset maalaispojat puhuvat. Edelleenkin saattaa moni puolihuolimattomasti sanottu juttu mennä aivan ohi korvien ja ymmärryksen.
Alemmassa kuvassa on veljeni, joka on aikamoinen touhupete. Kuka muu voisi yhtäkkiä keksiä saunanlämmityksen lomassa, että lakaisenpa teidän saunan katon? Kuva kiitokseksi siitä, että sain häneltä yllätyslahjan - upean kameran. Voi niitä kauniita kuvia joita sillä saa otettua. Auringonvalo tallettuu juuri niinkuin se silmille näkyy. Sanat eivät riitä kertomaan kuinka huippu veli ja huippu teko sen lahjan antaminen oli. Kiitos kaunis paras veikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti