Takana on mukava, tuulinen päivä. Meillä on niin onnellinen tilanne, että miehen sisko haluaa ja pystyy silloin tällöin hoitamaan tyttöämme, ja nyt toista kertaa tyttö meni yökylään heille. Olimme sopineet jutusta jo muutama viikko sitten, ja yhtäkkiä piti keksiä jotain semmoista tekemistä, jota on hankala tehdä vuotiaan muksun kanssa. Päädyimme maalaamaan vierasmaja-varaston. Siinä vierähti niin monta tuntia, että syömäänkin päästiin vasta puoli yhdeksältä, ensimmäistä kertaa aamupalan jälkeen. Jotenkin voisi kuvitella, että täydellinen ilta lapsen yökyläillessä voisi liittyä romanttiseen illalliseen, viinipullon jakamiseen ja semmoiseen, mutta tämä totaalisen erilainen päiväohjelma todistaa muuta. Olipa mukavaa olla ulkona ja saada jotain fiksua tehtyä. Nyt poskia kuumottaa - varmaan aurinko vähän tarttui kalmankalpeaan talvi-ihoon. Eikä silmääkään enää kirvellä vaikka sinne tipahti suuri annos maalia. Ehkä kevään kuluessa harjoitus tekee minustakin mestarin; koko talo kaipaa vielä uutta maalikerrosta itseensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti