Kaiverrusten kuningaspaikka

Kaikki kuvat Cederbergsin bomärke -kokoelmasta (Ödkarby, Åland).

Viikonloppu hurahti Sadonkorjuumarkkinoilla. Perjantaina lähdimme pilvisen illan viimeisiksi tunneiksi eteläiselle Ahvenanmaalle Lemlandiin, ehdimme käydä Jungfrun ja Haddnäsin tiloilla, missä oli lampaita, vuohia, hevosia ja muhkeita karvaisia lehmiä. Mies osti linnunpönttöjä ja tyttö tutustui Waldorf -koulun (jonka uskoisin olevan vähän kuin Steinerkoulu) täteihin ja toimintaan: istui pikkuiselle pallille kaarnalaivaa veistelevän opettajan viereen, killitteli silmiin ja sai lopulta sen veisteltävän kaarnalaivan lahjaksi. Minä ostin pikkuisen pitsipussin jossa oli laventelia sisällä tuoksumassa, ja semmoisen Steinernuken, jolla on vain pikkuiset nyppylät silminä ja suuna. Laitan sen tytölle joulukalenteriin.

Lauantaina ja sunnuntaina kiertelimme naisten kesken. Lähdin lauantaina matkaan ilman kameraa ja eksyimme niin ihanan kokoelman äärelle, että piti palata samaan paikkaan sunnuntaina ottamaan kuvia.

Kokoelmassa oli useita satoja työkaluja ja verkonmerkkejä, tynnyreitä; minulle tunnistamattomia puuesineitä, joissa siis pääosassa oli jokaiseen kaiverrettu bomärke, puumerkki, siis nimikirjaimet, allekirjoitus, mikä tahansa symboli, joka kertoo tavaran omistajan. Museossa oli myös kirjoja, joihin oli kerätty puumerkkejä, ja niistä saattoi tarkistaa kunkin puumerkin haltijan. Oi että ne olivat kauniita ja sykähdyttäviä: silkkinen, lämmin puupinta ja kaunis kaiverrus, sadoittain vieri vieressä; tuhansia työtunteja jokaisella takanaan, huolella valmistettuja ja omistajalleen elintärkeitä esineitä. Voi kunpa omistaisin rivin verkonkohoja, jossa jokaisessa olisi oma puumerkkinsä. Laittaisin ne olohuoneen seinälle roikkumaan.  

Sadonkorjuumarkkinoiden nettisivujen mukaan kokoelma on tiettävästi maailman suurin. (http://www.skordefest.ax/gardar/cederbergs/) Eräs oli kyllä lahjomaton, tuijotti minua vain ovelta eikä suostunut liikkumaan, vaikka kuinka houkuttelin ja nyin hihasta. Tytär tiesi että ulkona odotti karvaisia varsoja, märkäturpaisia vasikoita ja pehmoisia lampaita, ja koko kokoelma oli tylsä kuin puutyökalu. Minä voisin mennä sinne vielä uudelleen, vaikka heti.