Joku on kääntänyt jälleen kerran taivaassa hanat auki, sadetta ryöppyää enemmän kuin tarvitsisi. Muistelen niitä muutama viikko sitten istutettuja karhunvatukoita, kukaan ei ole käynyt kurkistamassa ovatko ne alkaneet viihtyä kallionkolossaan.
Eilen illalla olin hirmu onnellinen. Siihen onneen on syy: aloittamani työ aikuisopettajana tuntuu niin hienolta ja palkitsevalta. Ensimmäisenä kurssi-iltana olin kauhusta kankeana, mietin kuinka saisin kaikki ajatukseni kerrottua oikealla tavalla vieraalla kielellä, kuinka ylipäätänsä suoriudun opettajana vailla minkäänlaista kokemusta. Kaikki muuttui rennommaksi kun kiersin keskustelemassa jokaisen kurssilaisen kanssa erikseen - sain kuulla ajatuksia ja ideoita, auttaa pulmissa ja pohdinnoissa. Ja eilen, kun lähdimme oikein toden teolla töihin, voi mikä mahtavuus - suunnitelmat lähtivät toteutumaan, sain mennä jokaisen luo juttelemaan ja kyselemään, he luottivat siihen että minä osaan neuvoa, innostuivat kun löysimme ratkaisuja pulmiin, tekivät hienoja juttuja. Parasta oli juuri se, että työt kehittyivät, jalostuivat, jokaisesta alkoi muodostua omanlaisensa. Ja kuinka kaikki tekevätkään ilolla, ja keskittyen! Parhaan kiitoksen sain, kun eräs nuori nainen sanoi silmät tähtinä vilkkuen, että hänestä tuntui kuin elämä lähtisi uudelle uralle - opinnot olivat aiemmin jääneet seisomaan ja hän oli kaivannut elämäänsä jotain uutta. Nyt, yhtäkkiä, ilmaantui tämä kurssi ja hänen äitinsä kehotti osallistumaan, tuli itsekin mukaan. Ja hän oli aivan haltioissaan, otti vastaan hyvää palautetta kasvot loistaen, sanoi että hänestä tuntuu että tästä voi kehittyä vaikka mitä, hänellä on rahkeita tehdä elämässään kaikenlaista, elämä menee eteenpäin. Menin aivan sanattomaksi, loistin varmasti peilinä hänen tunteitaan.
Tuntuu hienolta että sain tämmöisen mahdollisuuden ja että uskalsin ryhtyä toimeen. Jos minulle olisi joku tullut viisi vuotta sitten kertomaan, että opetan aikuisopiskelijoille ruotsiksi kirjankuvitusta, niin en olisi ikinä uskonut. Niin sitä minunkin elämäni vain meni eteenpäin, siitäkin kehittyi yhtä ja toista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti