Töitä ja eläimiä

Tuulee, tuulee niin, että kallionkoloon hiellä ja tuskalla eilen istutetut karhunvatukkapensaat lähtevät aivan varmasti lentoon. Miten se vielä menikin niin, että minä olin se, joka päätyi kaivamaan multaa ja raahaamaan sitä lukemattomia, sanka vääntymispisteessä kannettuja sangollisia sinne, mihin kottikärryillä olisi ollut ihan mahdoton päästä, pehmeiden, möykkyisten sammalkivien taakse ja aivan jyrkänteen reunalle? Mies hakkasi odotellessaan minimaalisen ohuita oksanpätkiä polttopuiksi (no, oli siellä isompiakin joukossa, mutta kaikki sellaisia, joihin minunkin kirves olisi uponnut helposti). Minä en ollut edes harkinnut semmoisia pensaita, enkä edes keksinyt sitä kamalaa istutuspaikkaa itse. Sanonpa vain, että hurraa tasa-arvo, ei tarvi joka päivä tulla käymään. No, siellä ne nyt kytevät, yhdessäkään ei ollut marjan marjaa, ehkä ne kummasti siellä viihtyvät ja lisääntyvät ja sikiävät marjoja ensi vuodelle.

Minulle on auennut semmoisia uranäkymiä että tuntuisi ihan kummalta, jos olisin päätynyt vastaaviin tilanteisiin pääkaupunkiseudulla. Se varmaan johtuu pienistä piireistä, joissa jokaista erikoisalan osaajaa osataan käyttää hyväksi. Se on upeaa ja jännittävää, olo on melkein kuin huijarilla, vaikken tiedäkään ketä huijaan ja millä tavoin. Jännittää kumminkin, hyvällä ja rakentavalla tavalla, toivoisin.

Kotirintamalla, äidin roolissa uusi voitto ja valloitus eivät olleet kuvissa näkyvät sormivärit, se kokeilu meni metsään ja tarpeettoman paljon suuhun. Eivät myöskään 50 sentillä hankkimani kivat (ja ihan hyvät, itsekin kokeillen todettuna) väriliidut; vaan semmoinen mainio kiinassa valmistettu muovieläinsetti, joka koostuu kaikista maatilan eläimistä. Jokaisella eläimellä on lapsi - lehmällä vasikka, lampaalla karitsa, vuohella kili ja kanalla tipu, ja ne asuvat peltisessä piparkakkutalossa, jonka löysin kaapista. Talossa on kahva ja sitä voi kantaa ympäriinsä, kurkkia kulman takaa ylpeänä eläimet talossa kolisten. Nämä ihanat eläimet ovat vapauttaneet minut ainakin tänään lukemaan sohvalla edellä mainittuun työtehtävään valmentavaa kirjaa, joka antaa minulle mielenrauhan ja vapauttaa turhasta jännityksestä. Kunhan muistan aina välillä toistella että ihan oikein, lehmä sanoo muu!