maanantai 2. tammikuuta 2012

Lupauksia elämälle


Eilen aloitimme saunomisen. Kun muutin tänne, oli talvi ja metrin paksuiset kinokset saunan ympärillä, ja silti avuliaat ystävät kantoivat saunan tupaten täyteen minun muuttokuormaani. Laatikot lepäsivät siellä melkein koko kesän, kunnes juuri ennen kesäjuhlia kannoin ne vierasmajan varastotilaan. Astialaatikot kävin läpi kesällä ja säästimme kummankin astioista parhaimmat, loput myimme kesällä markkinoilla venesatamassa. Kirjalaatikot kannoimme lämpimään joulun jälkeen. Ja kun toinen kirjahyllyistäkin on nyt sisätiloissa, on sauna tyhjä ja käyttövalmis. 

Pesin saunan jouluaattona ja silloin löylyttely tuntui niin ihanalta, että pyhästi päätin jatkaa saunomista viikottain. Eilen illalla ruoan jälkeen lämmitin saunan ja kannoin sinne vedet ja tytön ammeen. Siellä istuimme napsuvassa lämmössä koko perhe, paitsi että nuorin meistä ei istunut, vaan seisoi sinnikkäästi siinä ammeessaan. Se on yksi tämänhetkisistä hittijutuista. Me kuupilla valelimme lasta vedellä jotta saimme kaikki olla samaan aikaan ylälauteilla. Iltavellin jälkeen muksu simahti hyvin nopeasti, vaikka koko saunareissu ei kestänytkään kuin ehkä puoli tuntia. 

Me katselimme telkkarista tositapahtumaan perustuvan elokuvan Into the Wild, joka kertoo nuoresta pojasta, joka karistaa perheensä kokonaan elämästään ja katoaa kulkuriksi. Elokuva oli vaikuttava, se on ollut mielessä vielä tänäänkin. Eniten mietin omaa vanhemmuuttani. Mitä jos mokaankin koko äitinä olon niin perusteellisesti, että tytär haluaa lähteä luotani kertomatta edes olevansa lähdössä; ettei hän halua minun edes saavan tietää onko hän elossa. Että hän on valloittava ja hyväsydäminen ihminen joka ei anna minulle anteeksi, joka ei anna minulle armoa eikä ota yhteyttä. Että hän kuolee yksin kertomatta minulle miksi edes pakeni. 

Toivon että olen tarpeeksi hyvä ihminen ollakseni myös hyvä äiti. Toivon että annan tyttärelleni kaikki tarpeelliset avaimet onnelliseen elämään, toivon että osaan osoittaa hänelle, että hän on hieno ihminen ja että olen ylpeä hänestä. Toivon etten katkeroidu tai väännä häntä millään tavalla kieroon. Toivon että osaan näyttää sen kaiken hyvän, minkä itse olen oppinut, ja karsia pois kaiken pahan, mikä elämääni on vaikuttanut. Ihan hyvä elokuva, kun se sai näitä miettimään. Ihan hyvä päivä kaiken kaikkiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti