Ajattelin tänään laittaa kuvia tyttären suosikkikirjoista. Olen niin iloinen siitä, että hän selvästi tykkää lukutuokioistamme, vaikka on vasta kahdeksan kuukauden ikäinen. Joskus kun hän on levoton tai kärttyisä, hän rauhoittuu mielellään kirjojen äärelle, ja katselee ja kuuntelee kolmekin kirjaa aivan hiiskumatta ja vääntelehtimättä. Yleensä luemme muutamat kirjat pariinkin otteeseen. Olen päättänyt että jos hän alkaa katsella muualle tai kiukuta, kirjat laitetaan pois ja tehdään jotain muuta. Haluan että kirjojen lukeminen on vain ja ainoastaan hauskaa ja positiivista. En minäkään aina jaksa lukea kuin muutaman sivun omaa aikuisten kirjaani, eipä hänenkään tarvitse jos ei jaksa.
Silloin kun hän oli ihan pieni, parin kuukauden ikäinen, kokeilin ensimmäisen kerran kirjoja, ja silloin hän ei jaksanut ollenkaan katsella niitä kirjoja mitä hän katselee nykyisin. Hän oli saanut lahjaksi semmoisen kirjan jossa oli vain mustavalkoisia pallukoita joista muodostuu kukkasia, ja se oli aivan mahdottoman mielenkiintoinen kirja. Ensimmäisillä kerroilla hän tuijotteli aivan hiljaa, sitten tulivat mukaan käsillä huitominen ja hihkaisut.
Nykyisin mustavalkoinen kukkakirja on jo tylsä, ja olemme siirtyneet ihan kunnon tarinoihin. Lempikirjoja ovat Eric Carlen Pikku toukka paksulainen, josta on tehty vauvaversio sorminuken ja pahvisivujen kanssa. Se on hollanniksi, sillä se on ostettu Amsterdamista, mutta olen hienosti kehitellyt oman tarinan kuvien ympärille. (Suomenkielinenkin versio löytyy kirjakaupoista, mutta nyt se tuntuu vähän turhalta hankinnalta.) Kirpparilta olen löytänyt kivan Miffy-kirjan, joka yleensä luetaan kahteen tai kolmeen kertaan peräkkäin. Lempikirja on Tralalaa, jossa on aivan ihanat kuvat (Benjamin Chaud). Kirja on aika pitkä vauvalle, mutta illmeisesti kuvat ovat lapsenkin mielestä superhienot, sillä ne kiinnostavat ihan hirveästi. Tyttö repii kirjan monesti itselleen pöydältä ja selailee sitä omatoimisestikin. Kirjassa on mukana CD jossa on kaunis melodia kirjan taustalle, mutta minun mielestäni siinä on liian nopea tempo; tahtoo sanoa että sen mukaan sivuja pitäisi kääntää ihan liian nopeaan tahtiin. Joskus soitellaan sitä muuten vain ja se uppoaa kuulijaan ihan yksikseenkin.
Kuvakirjoja kaipaan kovasti muuttokuormasta, ihan kuten aikuistenkin kirjoja. Kokoelma sisältää parisensataa kuvakirjaa, ja niistä varmasti moni olisi suosittua lukemista jo nyt. Siellähän lepäävät, toivottavasti kohta hermot kärähtävät niin, että kannan ne tänne vaikka niille ei ole mitään paikkaa missään. Sitten aloitamme lukemisharrastuksen ihan toden teolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti