Laitan kaksi kuvaa siitä ilosta, että olen niin ylpeä omasta talonrakentajastani. Yksi kaunis viikonloppu ja talon etukuisti oli (viimeistä askelmaa vaille) valmis. Joka kerran kun kävin ovella kurkkaamassa, oli uusi askelma työn alla. Välillä sain tulla palaveriin, sitten seistiin soralla vähän matkan päässä talosta ja katseltiin, että miten se seuraava porras voisikaan mennä, että näyttäisi mahdollisimman kutsuvalta vieraiden tulla kylään. Tätä puolta me kutsumme nimellä frukostveranda, eli aamiaiskuisti, tähän kun paistaa aurinko puoleenpäivään asti. Muutaman neliön kokoiselle aidatulle osaselle pitää ostaa pikkuinen pöytä ja muutama tuoli, siinä sitten voimme istua ja katsella turisteja, jotka odottavat lauttaa ja tapaavat katsella (ja vilkutella) takaisin.
Ensimmäisenä kesänä, kun kävin vapaillani täällä kylässä, maalasin taloa ja kuuntelin, kun suomenkieliset moottoripyöräturistit kommentoivat puuhiani. Heistä oli ihan hassua että talo voi olla musta. Me olimme miehen kanssa selailleet läpi monta sisustuslehteä, joissa kaikki tanskalaiset puutalot olivat mustaksi maalattuja. Musta on hyvä väri veden äärellä olevissa taloissa, sillä mereltä katsottuna puiden lomasta näkyvät vain valkoiset ikkunanpuitteet. Tunnelma olisi varmasti toinen pastellisävyisellä omakotitaloalueella, kun yhtäkkiä yksi taloista huokuisi mustanpuhuvana synkkää tunnelmaa.
Toinen kuva on olohuoneesta, siinä on tuoreeltaan sileäksi yläreunaltaan sahattu keittiömuuri. Keittiösaarekkeen (hassu sana) ulkopuoli oli yli vuoden pohdinnassa, ja sitten eräänä päivänä selailimme kavereiden talopakettiesitettä. Siellä oli keittiössä muurattu keittiösaareke, ja se huusi meille terve! Mies osti ohkaisia harkkoja ja muurasi kaappien takapuolelle seinän. Siitä oli tarkoituksena tulla valkoinen, kuten vessankin seinä on, mutta ensimmäisen kerroksen harmaa olikin muikeampi väri. Sitten kun on taas aikaa, siihen tulee rappausta toinen kerros, ehkä hiukkasen tummemmalla harmaalla, ja yläreunaan ohukainen puulista. Aika usein olen hirmu ylpeä siitä, että mies tarttuu toimeen, ja jotenkin kummasti siitä tulee aina hienoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti