Taivaita hipovia suunnitelmia

Jos olisi aurinkoinen ilma, mies repisi pois vanhaa peltikattoa uuden tieltä. Meni kuitenkin töihin kun pelkäsi sadetta, eikä sitä sitten tullutkaan, sadetta siis. No nyt meillä on pilvinen päivä koirien ja tyttöjen kesken (ja samalla sekunnilla kun tämän kirjoitin, alkoi sataa, ihan kunnolla. Ihan hyvä ettei katto ollutkaan poissa).

Mieleni tekisi retkeillä, minne sitä menisi? Suosituimmat turistipaikat ovat sen arkisen autoreitin varressa, niistä on tullut yhtä arkisia kuin se reittikin on. Ehkä pitäisi uhmata käsityksiään, rikkoa rajojaan ja mennä katsomaan lampaita Bomarsundiin tai syömään ahvenanmaan pannukakkua Uffe på Bergetiin. Kuulin että tämän kesän jälkeen omistaja myy paikan pois. Pitäisikö ottaa lainaa ja ostaa näköalatorni tien yli kaartuvan kallion päältä, huikeilla näkymillä yli Färjsundetin? Kuulostaa taivaita hipovalta tulevaisuudelta. Hienoa siellä on kuitenkin istua, kuunnella suomea ja katsella vatsanpohjaa sieppaavia maisemia.

Ihan oikeassa elämässä minulla on töissä samaan aikaan tauko ja himo, tauko kun odottelen, että kustantamoon lähettämäni piirrokset tulisivat skannattua ja saisin tehdä kirjan valmiiksi - ja himo aloittaa ihan jotain uutta. Haluaisin leikellä ja liimata, tehdä uutta, jännittävää ja hauskaa projektiani. Haluaisin aloittaa, saada varmuutta siitä että työ julkaistaan. Se tuntuu uudelta alulta, oman projektin alulta. Edellisestä on niin pitkä aika että mahanpohjasta kurmaisee. Saapas nähdä, mitä tästä vielä syntyy!