Eikö talvi olekin mahtavaa aikaa? Talvella kaikki pysähtyy, menee piiloon kuorrutuksen alle. Osa-aikapessimisti minussa stressaa kesällä, kuinka aika kuluu niin nopeasti, eikä yksikään kaunis päivä saa kulua hukkaan. Kohta kesä on ohi ja päivät jo lyhentyvät, sanoo pessimisti jo juhannuksena, vaikka lämpimimmät viikot ovat vasta edessäpäin.
Talvella ei tarvitse stressata. Voimia saa kerätä hiljaa ja hissukseen, niinkuin hangenkin alla. Kesä on aina tulossa vasta, sitä kohti eletään (vaikka toisaalta kesää kohti eletään syksylläkin), eikä ollenkaan haittaa vaikka päivän viettäisi tekemättä yhtään mitään, olematta ollenkaan raittiissa ilmassa. Asia erikseen ovat kirkkaan aurinkoiset talvipäivät, jolloin pitäisi hiihtää tai ainakin kävellä jäällä. Tänään oli pilvinen päivä, joten ei ollut ollenkaan stressiä tehdä mitään. Siksi olikin ihan kivaa lähteä katsomaan paksuja, koskemattomia ojanpenkkoja. Paluumatkalla tuttu vilkutti autosta molemmilla käsillä, piruili kai minun käsiäni, joista toinen veti pulkkaa ja toisen päässä venkoili kaksi koiranturikkaa, joten jumissa siinä kahden köyden välissä oltiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti