Tänään on hääjuhla jonne meidät on kutsuttu. Miehen sisko halusi ottaa tyttären yökylään jotta saamme mennä kahdestaan. Se tuntuu jännittävältä ja upealta, me kaksi hienoina juhlassa, järjestetty bussikuljetus kodin vierestä ajaen vasta kello kolme yöllä. Järjetöntä, miten sitä edes muistaa, kuinka juhlitaan ilman lasta!
Mies lähti viemään tyttöä ja jätti minut valmistautumaan juhlaan, ja minä lähdin koirien kanssa sateessa rantaan, heitin kepin niin syvään veteen etteivät ne halunneet lähteä perään. Yhtäkkiä riisuinkin omat vaatteet kalliolle ja hain sen kepin itse, ja jatkoin niin pitkälle että sukelsin. Oi, miten ihanaa se oli. Mikä taika siinä sateessa on, kun se tekee merenkin lämpimäksi? Siellä vedessä, pää kohona, huomasin vielä semmoisen pienen särkityyppisen kalanpoikasen, vein käden sen alle ja nostin ylös tarkasteltavaksi. Siinä se ui kädellä hetken ennenkuin pääsi takaisin viipottamaan. Voi mikä ylellinen aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti