Ystävä antoi tyttärelleni lahjaksi hakan, sen semmoisen hienon Jukka-hakan. Minä olin jo aiemmin ostanut kirpputorilta halvemman, jossa oli muoviset palikat, joita ei riittänyt kaikkiin reikiin. Heitin muovipalikat pois ja ajattelin, että turha on pitää kahta hakkaa, poltetaan toisesta puuosat. Laitoin hakan puukoriin ja katselin sitä yhden illan ajan. Seuraavana päivänä en enää raaskinutkaan polttaa sitä, vaan hain räsypussista vanhan pyyhkeen ja tyynyliinan, käärin pyyhkeestä hakan ympärille selän ja mahan, kaulan ja pään. Päällystin tyynyliinan palasilla. Löytyi villalankaa harjaksi ja hännäksi, vanha virkkauksenalku satulaksi. Sille pitää vielä ommella vyö, jotta se pysyy paikoillaan. Maalasin kangasvärillä vielä pilkkuja jotta siitä tulisi iloisempi.
Tytär tykkää siitä, halaa sitä ja murisee, tujuuttaa harjaa. Sillähän voisi vaikka ratsastaa, kyllä se kestäisi sen. Aika kiva vai mitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti