Kesken iltaisen keittiönsiivouksen mies kipusi kattoa laittamasta ja kysyi ovelta, voitaisko jättää kaikki työt ja rutiinit ja lähteä pikkuiselle veneretkelle. Siinä pyynnössä kiteytyi minun nykyinen elämäni hyvässä ja pahassa: tässä sitä on yhdessä kaksi nautiskelijaa, jotka yhtäkkiä saattavat heittää kaikki velvollisuudet sivuun ja tehdä vain jotain tosi kivaa. Se on välillä kyllä vähän lapsellista, vastuutonta ja lepsuilevaa - jättää katto peittämättä, kun se on kumminkin tehtävä; tiskit ja murut pöydille kun ne olisi fiksuinta siivota ja korjata koneeseen. Eivät ne kyllä rehellisesti sanottuna jää yhtään takaraivoon kummittelemaan kun ilta-aurinko lämmittää selässä ja poskilla, vene putputtaa eteenpäin peilityynellä vedenpinnalla, ja rannalla kalliot ovat punaiset ja sileät. Tytöstäkin on tulossa semmoinen meriahven ettei toista: makasi veneen nokassa ja liotti kättä rannetta myöten kuohuissa, kiukkusi kunnes pääsi pitelemään perämoottorin kahvaa. Pari päivää aiemmin pilkkiessä suurin ihme oli silakkasaalis ämpärissä, ja sitten kun perkasin yhden kalan tutkittavaksi, niin pyrstö oli salamana suussa, suupielet suomujen täplittämät.
Ihanaa! Kannustan lämpimästi pitämään tuon asenteen. On suurta viisautta tarttua hetkien helmoihin. Arjen velvoitteet kyllä pysyvät, muruset pöydällä, tiskit ja nikkaroinnit, taianomaiset ilta-aurinkotuokiot ovat taasen häviäviä lumon tuokioita.
VastaaPoistaSiellä kuulostaa olevan suloinen meriahven, taitaa kasvaa vielä merenneidoksi;)
Kiitos Hannah viestistä! Olet kyllä oikeassa, taidan vain olla vielä puoliksi kiinni tässä mentaliteetissa, että ensin työt, sitten huvit! Mutta eipä sitä kukaan tule kiittämään, jos aina kireänä raataa - olen kivempi puolisokin jos päätän ottaa rennosti ja pitää hauskaa velvoitteiden sijaan.
Poista