Tänään heräsin aamuviideltä sateeseen. Ensimmäinen ajatus oli pyykit, jotka jäivät eilen enää inauksen kosteina ulos narulle kuivumaan. Siellä ne nyt lepäävät likomärkinä, kolme koneellista. Työn aikataulut ovat jäljessä, vieläpä minusta riippumattomista syistä. Jouduin lähettämään viestin etten mitenkään ehdi ajoissa, ja tiedän, että sieltä tulee vastaus, että on ehdittävä. Koti on tuhruinen vaikka toissapäivänä siivosin oikein kunnolla. Miehen loma vetelee loppujaan, surettaa kun arki kolkuttaa taas ovella. Koko saarella ei tapahdu yhtään mitään lapsiperheelle sopivaa, vaikka on turistiaika kuumimmillaan.
Mutta sitten puhelimeen tuli nimipäiväonnittelut ystävältä; postilaatikosta löytyi taitavan ystävän juuri painosta tullut kesätervehdys; pistettiin takkaan yksi satsi puita ja roskia palamaan. Jopa aurinko alkaa paistaa. Enää oma pää kaipaa päivitystä, kaikki on ihan hyvin kumminkin. Pyykit kuivuu ehkä huomiseksi, aikataulut ovat ne mitä ovat. Huomenna järjestetään Lemströmin kanava -juhlat, minne ajattelimme ajella veneellä. Se tekee yhteensä kolme tuntia aalloilla, ehkä lättyjä perillä, ihmisiä, tanssia, suomalaisten turistien juttelua. Kyllä se tästä, ja pian on siskon häätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti