Mustikoita ja purjeveneitä

Aamulla sängystä näkyi sininen taivas ja männyt, joihin paistoi aurinko. Tytär nukkui pää minun mahani päällä. Silittelin tytön hereille, ja ensimmäisenä hän näytti miehen tyynyä, jonka päältä mies oli jo kadonnut töihin.

Aamupuuron jälkeen mentiin ulos pihaan, tyttö oppi poimimaan mustikoita suoraan suuhun, etsimään siniset pallot lehtien joukosta. On se hassua, kun jotain näyttää, niin seuraavassa hetkessä tyttö jo muistaa sen, eikä unohda. Aivan ihmeellinen on ihmismieli. Mustikoita on jo aivan kamalan paljon, ulkona kiven päällä minua odottaa iso ämpäri ja keruuäyskäri (jos sitä semmoiseksi saa kutsua). Sinne menemme taas kun tyttö herää ja on syönyt lounaansa.

Vaikka meidän perheessä loma on ohi, kesä jatkuu ulkona. Purjeveneitä menee jatkuvasti ohi tasaisena virtana, joskus aivan rantaa hipoen, niin että purjeiden pauke säpsähdyttää. Se tuntuu upealta. Joskus kaikki seisovat kannella katse suunnattuna taloon. Jos itse ei ole veneellä ulkona, sitä kadehtii niitä, jotka ovat. Ja sitten kun vene lipuu ohi, he katsovat tänne ja miettivät, että joku asuu tuolla, joku asuu tässä kesämaailmassa aina. Aina on kaipuu jonnekin.

Kunpa olisi jo huominen

Tänään heräsin aamuviideltä sateeseen. Ensimmäinen ajatus oli pyykit, jotka jäivät eilen enää inauksen kosteina ulos narulle kuivumaan. Siellä ne nyt lepäävät likomärkinä, kolme koneellista. Työn aikataulut ovat jäljessä, vieläpä minusta riippumattomista syistä. Jouduin lähettämään viestin etten mitenkään ehdi ajoissa, ja tiedän, että sieltä tulee vastaus, että on ehdittävä. Koti on tuhruinen vaikka toissapäivänä siivosin oikein kunnolla. Miehen loma vetelee loppujaan, surettaa kun arki kolkuttaa taas ovella. Koko saarella ei tapahdu yhtään mitään lapsiperheelle sopivaa, vaikka on turistiaika kuumimmillaan.

Mutta sitten puhelimeen tuli nimipäiväonnittelut ystävältä; postilaatikosta löytyi taitavan ystävän juuri painosta tullut kesätervehdys; pistettiin takkaan yksi satsi puita ja roskia palamaan. Jopa aurinko alkaa paistaa. Enää oma pää kaipaa päivitystä, kaikki on ihan hyvin kumminkin. Pyykit kuivuu ehkä huomiseksi, aikataulut ovat ne mitä ovat. Huomenna järjestetään Lemströmin kanava -juhlat, minne ajattelimme ajella veneellä. Se tekee yhteensä kolme tuntia aalloilla, ehkä lättyjä perillä, ihmisiä, tanssia, suomalaisten turistien juttelua. Kyllä se tästä, ja pian on siskon häätkin.

Hakkahevonen

Ystävä antoi tyttärelleni lahjaksi hakan, sen semmoisen hienon Jukka-hakan. Minä olin jo aiemmin ostanut kirpputorilta halvemman, jossa oli muoviset palikat, joita ei riittänyt kaikkiin reikiin. Heitin muovipalikat pois ja ajattelin, että turha on pitää kahta hakkaa, poltetaan toisesta puuosat. Laitoin hakan puukoriin ja katselin sitä yhden illan ajan. Seuraavana päivänä en enää raaskinutkaan polttaa sitä, vaan hain räsypussista vanhan pyyhkeen ja tyynyliinan, käärin pyyhkeestä hakan ympärille selän ja mahan, kaulan ja pään. Päällystin tyynyliinan palasilla. Löytyi villalankaa harjaksi ja hännäksi, vanha virkkauksenalku satulaksi. Sille pitää vielä ommella vyö, jotta se pysyy paikoillaan. Maalasin kangasvärillä vielä pilkkuja jotta siitä tulisi iloisempi.
Tytär tykkää siitä, halaa sitä ja murisee, tujuuttaa harjaa. Sillähän voisi vaikka ratsastaa, kyllä se kestäisi sen. Aika kiva vai mitä!

Vedessä

Tänään on hääjuhla jonne meidät on kutsuttu. Miehen sisko halusi ottaa tyttären yökylään jotta saamme mennä kahdestaan. Se tuntuu jännittävältä ja upealta, me kaksi hienoina juhlassa, järjestetty bussikuljetus kodin vierestä ajaen vasta kello kolme yöllä. Järjetöntä, miten sitä edes muistaa, kuinka juhlitaan ilman lasta!

Mies lähti viemään tyttöä ja jätti minut valmistautumaan juhlaan, ja minä lähdin koirien kanssa sateessa rantaan, heitin kepin niin syvään veteen etteivät ne halunneet lähteä perään. Yhtäkkiä riisuinkin omat vaatteet kalliolle ja hain sen kepin itse, ja jatkoin niin pitkälle että sukelsin. Oi, miten ihanaa se oli. Mikä taika siinä sateessa on, kun se tekee merenkin lämpimäksi? Siellä vedessä, pää kohona, huomasin vielä semmoisen pienen särkityyppisen kalanpoikasen, vein käden sen alle ja nostin ylös tarkasteltavaksi. Siinä se ui kädellä hetken ennenkuin pääsi takaisin viipottamaan. Voi mikä ylellinen aamu.

Iltojen kimallus

Kesken iltaisen keittiönsiivouksen mies kipusi kattoa laittamasta ja kysyi ovelta, voitaisko jättää kaikki työt ja rutiinit ja lähteä pikkuiselle veneretkelle. Siinä pyynnössä kiteytyi minun nykyinen elämäni hyvässä ja pahassa: tässä sitä on yhdessä kaksi nautiskelijaa, jotka yhtäkkiä saattavat heittää kaikki velvollisuudet sivuun ja tehdä vain jotain tosi kivaa. Se on välillä kyllä vähän lapsellista, vastuutonta ja lepsuilevaa - jättää katto peittämättä, kun se on kumminkin tehtävä; tiskit ja murut pöydille kun ne olisi fiksuinta siivota ja korjata koneeseen. Eivät ne kyllä rehellisesti sanottuna jää yhtään takaraivoon kummittelemaan kun ilta-aurinko lämmittää selässä ja poskilla, vene putputtaa eteenpäin peilityynellä vedenpinnalla, ja rannalla kalliot ovat punaiset ja sileät. Tytöstäkin on tulossa semmoinen meriahven ettei toista: makasi veneen nokassa ja liotti kättä rannetta myöten kuohuissa, kiukkusi kunnes pääsi pitelemään perämoottorin kahvaa. Pari päivää aiemmin pilkkiessä suurin ihme oli silakkasaalis ämpärissä, ja sitten kun perkasin yhden kalan tutkittavaksi, niin pyrstö oli salamana suussa, suupielet suomujen täplittämät.

90 000

Tänä aamuna Ykkösen Aamu-TV kertoi uutisen, jonka oli kuullut ruotsalaiselta Aftonbladetilta. Air Francen kone on käynyt läjäyttämässä 90 000 litraa polttoöljyä Ahvenanmaan edustalle Itämereen. Pieni uutinen uutisten loppupäässä sai minun mahani sekaisin. Kuinka paljon on 90 000 litraa? Onko se paljon vai vähän? Kuulostaa semmoiselta määrältä, että se sotkee kaikki merilinnut ja tappaa hylkeet ja kalat, kietoo jokaisen kallion tahmaiseen mustaan syliinsä; mutta voiko se kuitenkaan olla niin paljon, kun uutispätkä oli kymmenesosa Madridin voitonjuhlien pituudesta, paikalla ei ollut helikopteria kuvaamassa, kukaan ei ollut studiossa kommentoimassa. Menen käymään paikallisten lehtien sivustoille, siellä varmasti kerrotaan enemmän. Jos siellä, jossa ojaanajo on pääotsikko, ei hätkähdetä, niin 90 000 litraa on vähän.