Aloin muistella erästä kirjaa, jonka omistan. Se on vain semmoinen kirja, johon on kirjattu ylös kaikkia mahdollisia positiivisia asioita, joihin kirjoittaja on törmännyt tai joita hän on kokenut. Sitä kirjaa on kiva selailla, sitä lukiessa tulee hyvälle tuulelle. Asiat ovat aivan yksinkertaisia, vaikkapa vaaleanpunainen kahvikuppi tai vaikkapa se hetki, kun meri on niin usvainen, että horisonttia ei erota taivaan ja merenpinnan väliltä. Ajattelin sitä kirjaa kun ajattelin tätä minun kirjoittamistani.
Jospa kirjoittaisin ylös kaikkia niitä positiivisia asioita, joita saan kokea. Eikö siitä syntyisi mukava ilopankki, ihan vaikka minulle itselleni luettavaksi?
Tämän kirjoituksen iloinen asia oli ne yli viisikymmentä kirjaa, jotka sain eräältä rouvalta. Meillä on yhteinen tuttu, ja hänen kellarinsiivouksensa ja minun kuvakirjakeräilyni kohtasivat eräällä parkkipaikalla. Voi mikä aarre! Aivan lukemattomia kirjoja, minun lapsuudestani ja uudempia. Tytärkin tuli aivan hulluksi, juoksi aina uuden kirjan kanssa syliin, avattiin kirja, ja hän nappasi sen takaisin huutaen "loppu!" ja haki tilalle uuden. Mies sanoi että siinä meillä on lapsi, joka omistaa varmaan eniten kuvakirjoja ties millä säteellä. Kyllä niitä muutama sata jo on. Tästä kirja-aarteesta olen niin iloinen, etten edes tajua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti