Va
Parasta eilisessä olivat joutsenet. (Harmi ettei ollut kameraa matkassa.) Olimme tytön kanssa ystävällä kylässä, vedin pulkan lautalle ja ajeltiin toiselle puolelle vettä. Oi kuinka kaunis sää oli koko päivän, takaisin tullessa vesi lainehti tummanharmaana ja sinisenä peilinä jään vieressä, ja meidän kotikalliot kurkistivat mustina paksujen kinosten alta. Aivan kuin Muumilaakson talvessa: puuterinpehmeä, valkoinen, koskematon vuori ja siellä alla musta kivi. Jään reunassa kellotteli kolmetoista joutsenta, valkoisia ja harmaita. Se maiseman kauneus antoi oudolla tavalla toivoa ystävän pelottavassa tilanteessa, kovassa sairaudessa ja epätietoisuudessa. Tänään vieläkin kauniimmassa, kuulaammassa säässä mies laski joutsenia jään reunassa jo kaksikymmentä. Ehkä se on suorassa linjassa toivon kanssa, on hyvä ajatella niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti