Tänään paistoi niin kauniisti aurinko, hiutaleet putoilivat taivaasta pumpulinkeveästi. Jostain syystä otin kuvia aivan eri aikaan, silloin kun huomaamattani oli hetken aikaa pilvistä. Ainakin kuviin jäi tallentumatta se mitä mieleen jäi tämän päivän säästä.
Minulla kävi kylässä ystävä, jolla on todettu vakavista vakavin sairaus. Hän on niin voimakas että kunnioitukseni (joka jo ennestään oli katossa) häntä kohtaan nousi aivan uusiin sfääreihin. Voimakas ja herkkä samaan aikaan, se on vaikeaa, mutta häneltä se onnistuu. En voi muuta kuin pyytää kaikkia maailman vähänkään asioista päättäviä ja määrääviä tahoja tekemään asialle jotain, sillä tämä ihminen on liian hyvä tällaiselle sairaudelle. Tämä ihminen on säästettävä, tälle ihmiselle ei voi tapahtua tämmöistä pahaa. Tästä jutusta ei voida tinkiä, eikä tässä ole minkäänlaista neuvotteluvaraa. Jos joskus elämä haluaa näyttää oikeudenmukaisuutensa, niin se hetki on nyt. En tiedä mitä muuta sanoisin, miten voisin vaikuttaa asiaan.
Kädet ovat sidotut, olo on voimaton, enkä tiedä kenelle suuttuisin ja kostaisin tämän vääryyden. Voin vain toivoa, ja uskoa, että jonkinlaista oikeudenmukaisuutta on maailmassa oltava, ja kaikki menee vielä parhain päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti