Kotona kahdestaan, oi se on aika kivaa! Lykkäsin lumitöitä eilisestä, vaikka myrsky oli puhaltanut pihan aivan täyteen lunta. Sehän kosti minulle, lumi ja sää siis, tänään olikin lämpöasteita ja lumi painoi käsittämättömän paljon. Tytär seisoi talvivaatteissaan pihatiellä ja itki, minä hikipäässä yritin saada liikkeelle aurausauton pökäämiä valleja sisääntuloväylältä. Kun lapsi alkoi huutaa isiä apuun, minun kävi niin sääliksi, että menimme sisälle. Jatkoin päiväunien aikaan ja kirosin häntä, joka päätti rakentaa talon tuhannen pitkän pihatien päähän.
Lopulta olinkin niin hyvällä tuulella, että pyöräytin vielä kuistin kulmalle lumiukon. Milloinkohan viimeksi olen sellaisen tehnyt, en saa päähäni. Tyttö heräsi sitä ihmettelemään ja pääsi kuvaankin. Olen ylpeä itsestäni.
Sitten laitettiin takkaan tuli, ja tulihan siitä ihan joulutunnelma - ulkona siisti piha ja lumiukko, sisällä ikkunassa tähti, pöydällä hyasintteja, kaapissa konvehtirasia, rasiassa piparkakkuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti