Lumimyrsky, tuulee pohjoisesta niin että vaahtopäät pauhuavat, tuiskuttaa terävää lunta ja alkaa hämärtää.
Minulla on illan ohjelmassa joulukorttitalkoita uuden ystävän luona. Tyhmää on se, että mies on lähtenyt muutamaksi päiväksi manner-Suomeen ja tytär on vietävä yökylään. Menen itse samaan paikkaan nukkumaan myöhemmin, mutta tuntuu tylsältä viedä häntä mihinkään, jättää omista helmoista edes muutamaksi tunniksi. Minulla on semmoinen olo, että meillä tytöillä on sanaton sopimus, että nyt kun mies ja koirat ovat matkoilla, niin me naiset pidämme yhtä. Olisi niin ihanaa jäädä kotiin, käpertyä sohvan nurkkaan peiton alle, katsella videoita tai lueskella kuvakirjoja. Ehkä se johtuukin enemmän säästä kuin huonosta omastatunnosta, se jäämisen polte.
Tiedän kyllä että illasta tulee kaikin puolin kiva, kerrankin joulukortit tulee tehtyä seurassa, enkä ole glögiäkään ehtinyt vielä maistamaan. Samaa se mieskin viestitti lautalta, että tuntuu väärältä olla menossa poispäin kodista, mutta kyllä hän tietää, että sitten kun pääsee perille, niin ikävä unohtuu. Siihen on tukeuduttava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti