Kylläpä on kevättä rinnassa! Linnut pysyttelevät vielä ihan hiljaisina, mutta muutoin kevään tulon voi aistia kaikilla jäsenillä. Aurinko helottaa siniseltä taivaalta ja tuo tietenkin vielä tullessaan pakkasia, mutta samalla lämmittää niin suloisesti poskia. Pari päivää vielä niin pisamat ovat varmasti puskeneet esiin.
Otin sisään koivunoksia ja ne ovat pullauttaneet esiin pienenpienet lehdenalut. Tyttö ihmettelee maljakossa tököttäviä risuja päivittäin, osoittelee niitä ja elämöi. Malttamattomana odottelen, että hän alkaa kävellä ja pääsemme tontille tutkimaan kiviä ja sammalia. Tämä on kyllä semmoista möykkymaastoa, että varmaan monet kupsahdukset odottavat kömpelöä. Kyllä ainakin motoriikka kehittyy.
Ensi viikon lopulla lähdemme manner-Suomeen, tytöllä on serkkunsa kanssa niin läheiset syntymäpäivät, että keksimme siskoni kanssa järjestää heille yhteissynttärit, toiselle ensimmäiset, toiselle jo kolmannet. Odotan reissua ihan hullun innoissani. Ainoa mikä harmittaa, on se, että ehdimme olemaan reissussa vain perjantaista maanantaihin. Viimeksi olen ollut Tampereen suunnalla syyskuussa, ja olisi ihanaa olla kauemmin. Mielessä on käynyt, josko mies lähtisi omin nokkineen takaisinpäin ja me tytöt jäisimme sinne vähän kauemmaksi aikaa, mutta aina muistuu mieleen, että minähän olen järjestänyt yllätyksen paluumatkalle: laatikon pohjalla oli yksi lahjakortti ja otin sen hyötykäyttöön, ja varasin meille paluumatkaksi oikein A-luokan hytin. Toivottavasti siellä olisi parisänky, päästäisiin koko perhe tilavasti köllimään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti