En ole koskaan oikein ollut käsityöihminen, olen vähän liian kärsimätön ja hutiloiva saamaan aikaiseksi suoraa saumaa ja sileää neuletta. Viime vuosina olen enenevässä määrin uskaltautunut surraamaan ompelukoneella. Ompelukset ovat onnistuneet paremmin ja huonommin.
Joululahjaksi ompelin lapselle nallen: löysin vanhan soittorasiamoottorin, joka kierretään käyntiin. Ompelin moottorin nallen sisään, ja takaraivoon näkyviin kahvan, josta musiikkia pystyy kiertämään. Miehen sisko ihastui nalleen niin, että ompelin hänelle syntymäpäivälahjaksi oman nallen. Siitä tuli muistojen nalle, jonka materiaalina on käytetty lahjan saajan edesmenneen äidin vanhoja verhoja, veljen puvunpaitaa, veljentytön pieneksi jäänyttä potkupukua (katso: nallen liivi on potkupuvun alanapitus-osa), sekä lahjantekijän edesmenneen äidin vanhaa keittiöpyyhettä, joka oli muuten tahroineen käyttökelvottomaksi käynyt. Minun äitini ja miehen siskon nimi alkaa samalla kirjaimella, joten se, mikä ennen oli kapioita, on nyt nimikoitu oma nalle.
Lahjansaaja sai kyyneleet silmiinsä ja lahjantekijä sai halauksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti