Mikä huikaiseva auringonpaiste! Kun tyttö herää niin puen sen ulkovetimiin ja ryömimme täältä sisätiloista kuin hämäryyteen tottuneet tomumyyrät. Merenselkä näyttää ihan kesäiseltä, kun ohuen jään päälle on noussut vesi ja aurinko tekee siitä huikaisevan sinisen ja loistavan. Koko syksynäkään se ei ollut pelottava, tummanharmaa kalmomeri, vaan myrskylläkin vihreänä kuohuava ja kaunis. Se loistelee ja liplattelee, kannattelee pinnallaan joutsenia ja lyö kallioihin, pakkastuulella kuorruttaa rannassa kasvavat kituiset männyt jäähuurteella. Ja uskomattoman usein se on aivan peilityyni, varsinkin iltaisin.
Muistan erään huikaisevan kauniin auringonlaskun viime loppukesältä: kävelin kalliolla kohdassa, josta en aiemmin ollut huomannut, kuinka hieno paikka se onkaan auringonlaskun katseluun. Taivas hehkui tummansinisen ja punaisen kautta lämpimään keltaiseen, tyyni vesi loisti tummana ja sinipunaisena. Sitten horisontista lipui kaksi suurta purjevenettä (moottoreita tuulettomalla käyttäen) ohitse. Katselin veneistä levittäytyviä, hiljaisia aaltoja ja ajattelin, kuinka kummallinen paikka on maailma: kuinka luonnossa jokaisella on paikkansa (vaikkakaan ihminen ei ole sitä ymmärtänyt, vaan kaikessa revittelee yli osansa) ja logiikkansa, oma roolinsa ja kiertonsa vuodenajoista ja sääoloista lähtien; vesi, ilma, kasvit, pikkuruisimmista eliöistä suurimpiin, jokaisen eläväisen ruumiin toiminnot ja se, kuinka elämä synnyttää elämää - ja tämän kaiken päälle, bonuksena, on olemassa sen kaiken kauneus! Että tämän maailman luonto ei pelkästään toimi loogisesti, se on vieläpä sydäntäsärkevän kaunis.
Totta kai olen todellinen onnenmyyrä, kun saan elää luonnon kainalossa, sammalmättäiden pehmeydessä, käppyräisten mäntyjen kainalossa, sileiden kallioiden syleilyssä, ottaa merituulen kasvoilleni suoraan aavalta. Luonto ei hyppää niin sanotusti silmille joka puolella maailmaa, asvalttiviidakon keskellä. Luonnon läheisyys onkin parasta tässä asumisessa, ympäri vuoden, vaikka tuuli puhaltaisi kovaa ja korkealta, suoraan pohjoisesta lattialautojen välistä makuukammariin. Tykkään silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti