Miksi siinä vanhassa laulussa äiti yrittää piilottaa lapsensa huopikkaat? Olivatko ne liian tyylittömät kenties? Minä olen nauttinut omistani, syyskuussa ostamistani täysin rinnoin ja lämpimin varpain, enkä parempaa tossua pakkassäälle osaa enää keksiä. Ostin punaiset mammuttini Keskisten pihapiirin tuntumassa sijaitsevasta kenkäkaupasta viime syyskuussa. Olen aina ollut saapastyttö ja kun astuin kaupan ovesta sisään, nämä talven suloiset saappaat jököttivät siinä minua odottamassa. Ihan huikean näköiset ja kiltin, tuttavallisen luonteiset kengät. Juttelin nuoren myyjän kanssa saappaat jo jaloissani huopikkaiden ihanuudesta ja summailin ainaisessa rahapulassani korkeaa hintaa. Kun tyttö paukautti pohjanmaan murteellaan "Mutta noon ikuuset!" minun viimeisetkin harkinnan hippuseni sulivat pois. Ja kyllä niitä on ihasteltu, joka paikassa, aina kun ne ovat jaloissa. Ja joka päivä niitä käytänkin, kauppareissuilla, kaupungissa, metsässä. Hienot Lahtiset. Onneksi en enää asu suolatussa kaupungissa, loskaisessa Helsingissä. Siellä Lahtisia olisi ihan mahdotonta käyttää, ne kun eivät saa kastua, vesi imahtaa heti läpi. Taas yksi hyvä syy lisää asua maalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti