Ystävän jälkilämmöissä

 

Meillä oli kylässä tyttären kummitäti, minun varmastikin paras ystäväni. Muutama päivä vierähti kuin siivillä, ja nyt vierailu on jo ohi. Kevään myötä kontaktien kaipuu heräilee entisestään, samoin mieli palaa shoppailemaan. Olen kierrellut kirppiksiä ja löytänyt hiukan vaatteita, mutta olisi kiva kierrellä kauppoja oikein olan takaa. Kulutusjuhlaan tottunut kärsii näemmä vierotusoireista.

Ensi viikonloppuna ollaan päätetty laskea Kikka-vene vesille. Jäät lähtivät viime viikon lopulla satamasta, nyt polttelevat kevätaallot. Toivottavasti tuuli vaimenee, muuten on hiukan liian rajut oltavat vesillä, tai tietystikin suunnitelmat on siinä tapauksessa vain siirrettävä tulevaisuuteen. Mies sai kiltiltä sukulaiseltaan myös käyttöä vaille jääneen pikkuisen söpön veneen verkonlaittoa varten, sekin odottelee rantakivikossa hiukan tyynempiä kelejä. Vene sai nimekseen Öskar, eli suomeksi Äyskäri. Niin pieni ja söpö se on. Siinä on myös pieni ja söpö perämoottori, jolla pääsee hyvin hissukseen putputtelemaan. Se on hieno lahja, mies on ollut ihan täpinöissään, ensi kesästä on tulossa kalanhankintakesä.

Minä taas olen lujasti ja vakaasti päättänyt kerran viikossa lämmittää itselleni meditaatiosaunan, lymytä sinne hellimään itseäni, istumaan ihan hiljaa, heittää löylyä, tirkistellä saunan kuistilla tuikkivaa yötaivasta, katsella kirkkaana loistavaa Venusta ja Jupiteria kuun kyljestä. Se on minun kevätlupaukseni itselleni. Jotain on tehtävä jotta pääsee irti tästä talvisesta sohvallalököilystä, elokuvien katsomisesta, napostelusta. Se saa olla Äyskärillä ja Kikalla ajelua sekä saunottelua. Kuulostaa hyvältä.

Kuitenkin harmiakin elämässä: tyttö on jo muutaman päivän ollut kipeänä, kuumeessa ja vatsa sekaisin. Itkeskelee vain ja haluaa olla sylissä, ei jaksaisi nukkua ylettömiä määriä. Yöt ovat menneet kieriskellessä ja vettä tankatessa, minun käy sääli. Ja samalla tunnit matelevat niin hitaasti, kun oikein mihinkään ei voi ryhtyä, kun toinen ei jaksa leikkiä ja voi huonosti, kaipaa hellyyttä koko ajan. Ei ole helppoa sairastaa, on kivempaa olla terve. Sitä aina välillä ajattelee, että olisipa kivaa vähän sairastua, saisi maata peiton alla ja levätä, mutta se on terveen puheita ja toiveita se. Sitten kun sairastuu, ei se olekaan kivaa. Joten toivotaan että kaikki kipeät tervehtyisivät mahdollisimman nopeasti, ja terveet pysyisivät terveinä.

Nallejuttu

En ole koskaan oikein ollut käsityöihminen, olen vähän liian kärsimätön ja hutiloiva saamaan aikaiseksi suoraa saumaa ja sileää neuletta. Viime vuosina olen enenevässä määrin uskaltautunut surraamaan ompelukoneella. Ompelukset ovat onnistuneet paremmin ja huonommin.

Joululahjaksi ompelin lapselle nallen: löysin vanhan soittorasiamoottorin, joka kierretään käyntiin. Ompelin moottorin nallen sisään, ja takaraivoon näkyviin kahvan, josta musiikkia pystyy kiertämään. Miehen sisko ihastui nalleen niin, että ompelin hänelle syntymäpäivälahjaksi oman nallen. Siitä tuli muistojen nalle, jonka materiaalina on käytetty lahjan saajan edesmenneen äidin vanhoja verhoja, veljen puvunpaitaa, veljentytön pieneksi jäänyttä potkupukua (katso: nallen liivi on potkupuvun alanapitus-osa), sekä lahjantekijän edesmenneen äidin vanhaa keittiöpyyhettä, joka oli muuten tahroineen käyttökelvottomaksi käynyt. Minun äitini ja miehen siskon nimi alkaa samalla kirjaimella, joten se, mikä ennen oli kapioita, on nyt nimikoitu oma nalle.

Lahjansaaja sai kyyneleet silmiinsä ja lahjantekijä sai halauksen.

Kevätsirkutus

Kylläpä on kevättä rinnassa! Linnut pysyttelevät vielä ihan hiljaisina, mutta muutoin kevään tulon voi aistia kaikilla jäsenillä. Aurinko helottaa siniseltä taivaalta ja tuo tietenkin vielä tullessaan pakkasia, mutta samalla lämmittää niin suloisesti poskia. Pari päivää vielä niin pisamat ovat varmasti puskeneet esiin.

Otin sisään koivunoksia ja ne ovat pullauttaneet esiin pienenpienet lehdenalut. Tyttö ihmettelee maljakossa tököttäviä risuja päivittäin, osoittelee niitä ja elämöi. Malttamattomana odottelen, että hän alkaa kävellä ja pääsemme tontille tutkimaan kiviä ja sammalia. Tämä on kyllä semmoista möykkymaastoa, että varmaan monet kupsahdukset odottavat kömpelöä. Kyllä ainakin motoriikka kehittyy.

Ensi viikon lopulla lähdemme manner-Suomeen, tytöllä on serkkunsa kanssa niin läheiset syntymäpäivät, että keksimme siskoni kanssa järjestää heille yhteissynttärit, toiselle ensimmäiset, toiselle jo kolmannet. Odotan reissua ihan hullun innoissani. Ainoa mikä harmittaa, on se, että ehdimme olemaan reissussa vain perjantaista maanantaihin. Viimeksi olen ollut Tampereen suunnalla syyskuussa, ja olisi ihanaa olla kauemmin. Mielessä on käynyt, josko mies lähtisi omin nokkineen takaisinpäin ja me tytöt jäisimme sinne vähän kauemmaksi aikaa, mutta aina muistuu mieleen, että minähän olen järjestänyt yllätyksen paluumatkalle: laatikon pohjalla oli yksi lahjakortti ja otin sen hyötykäyttöön, ja varasin meille paluumatkaksi oikein A-luokan hytin. Toivottavasti siellä olisi parisänky, päästäisiin koko perhe tilavasti köllimään!