Elelen vieläkin juhlahumussa, toissapäivänä lauantaina ystävät olivat järjestäneet minulle Fruhipan, aivan yllätyksenä. Polttarit ovat ruotsiksi nimeltään möhippa, ja meillä kun oli häät jo viime kesänä, tuoreen vauvan kanssa möhipan juhliminen jäi väliin. Nyt sitten olivat saaneet idean, että viedäänpä tuo kyllästynyt kotiäiti oikein ulos tuulettumaan. Niin siitä tuli fruhippa. Istuimme iltaa miehen siskon luona, söimme piirakoita ja salaattia ja sämpylöitä ähkyyn asti, saunoimme ja kuorimme ihoa, joimme viiniä, ehdimme jopa pariksi tunniksi yökerhoon. Mukana oli muitakin tuoreita äitejä, ja miehen serkun kanssa tanssilattialla ihmettelimme, että onpa hassua oikein tanssia semmoisia kappaleita, mitä on vain radiosta kuunnellut viimeisen puolentoista vuoden ajan.
Seuraavana päivänä mies ja lapsi hakivat minut Maarianhaminasta, kummallisinta oli se että minulle ehti jo tulla raastava ikävä sen yhden illan ja yön jälkeen. Koko sunnuntain ja vielä tänäänkin minulla on semmoinen olo, että tämä perhe on ihan täydellinen. Tiedän että tunne on sen ansiota, että sain olla yhden lauantai-illan poissa näistä ympyröistä. Se tuli todellakin tarpeeseen, kiitos kaunis!
Pian vappuna veli perheineen tulee muutamiksi öiksi kylään, odotukset ovat korkealla. Ihanaa kun tulee kesä ja väki alkaa liikkua tähän suuntaan. Elämä voittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti